Olen huomannut uusia tuntemuksia, uusia ajatuksia, uusia asioita.
Sen verran pelottavia kuitenkin ettei tulisi vielä pieneen mieleenkään toteuttaa..
Nyt puhun nro kakkosesta, eli toisesta lapsesta.
Olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä etten oikeasti tiedä haluanko enään ikinä toista lasta.
Nyt olen kuitenkin huomannut pieniä eroja ajatuksissani, en enään tiedä mitä ajatella.
Toinen osa musta huutaa jo uutta raskautta, synnytystä ja nyyttiä. Toinen osa (vissiin se järkevä!?), ajattelee kauhulla jo tulevaisuutta kahden pienen terroristin kanssa ja se ajatteleminen palauttaa haaveiluni maan pinnalle.
Onko siinä oikeasti mitään järkeä tehdä toista ja aloittaa tää kaikki jälleen kerran alusta? Vielä varmaankin niin että Roro jo on iso ja reipas tyttö ja jos/kun toinen tulee hän palautuu taas "vauvaksi", muuttumalla erittäin hankalaksi ym.
Huoh, en tiedä.

Mutta onneks tässä nyt ei tarvitsekaan tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä, kaikki aikanaan. Mies ei ainakaan ole vielä innostunut nro. kakkosesta, ei edes niin että läpällä jo vois heittää asiasta. Joten tässä taitaa olla melkoinen urakka edessä jos meinaan vielä joskus lapsen saada.

Olen vaan huomannut itsessäni sen että kun kuulen uusia vauvauutisia jokin sisälläni kouraisee sillein jännästi. Kaipuu tai joku? Joten uskoisin että mä ainakin osittain olisin valmis uuteen tulokkaaseen, en vielä mutta joskus lähitulevaisuudessa!
Olenhan mä muutenkin aina ajatellut että haluan kaksi lasta ja mielellään niin että heillä olisi joku 2-3v ikäeroa. Yhdessä vaiheessa olin jo sitä mieltä että ei ikinä enään.
Mut en mä tahdo että Roro jää meidän ainoaksi lapseksi, sehän pääsis sillon aivan liian helpolla! Hihi, täytyyhän pirpanasta joskus tulla isosisko, olen ehdottomasti sitä mieltä!
Uskoisin myös että hänestä tulisi erittäin ylpeä isosisko ;) Toki mitä pidempään saa olla meidän ainokainen niin sitä vaikeampaa todennäköisemmin on pikkuisen tulo. Mustasukkaisuus ym tunteet heräävät varmastikin pintaan mut niinhän ne herää muutenkin kun joutuukin yks kaks jakaamaan äidin ja isän huomion! Turhaan vielä moista mietitään, katotaan asiaa sitten tulevaisuudessa uudelleen.. Hih.

Kovasti pohdin täällä pirpanan 1 v synttäreitä!
Vietetään niitä kahden viikon päästä! Ajatelkaa miten nopeasti tää aika menee, vastahan mä synnärillä toukan kanssa makoilin, nyt hän jo täällä harjoittelee kävelemistä.
Ai että, äidin oma pikku pallero <3
En tiedä yhtään mitä kaikkea mun täytyy synttäreille tehdä, no ehdottomasti täytekakku. Mitäs muuta?
Suolaista, makeaa? En tiedä ja mieskään ei kauheasti mielipiteitään kerro. HUOH!