Varoitus, erittäin pitkä teksti!

En ole enään mikään rillikalle niinkun otsikko kertoo.
Kävin tiistaina 23.10 silmien laserleikkauksessa ja se tunne sen leikkauksen jälkeen sitä on vaikea kuvailla. Varsinkin ihmiselle joka ei koskaan ole ollut riippuvainen silmälaseista, kuten miehelleni.
Minä taas en ees muista koska sain ensimmäiset silmälasini, joskus 90-luvulla olisinko ollut kenties kolmosluokalla tai jotain? No tarkkaan en muista, muistan vain että olen aina käyttänyt silmälaseja. Piilarit hankin jo ennen yläasteelle menoa, koska en pitänyt yhtään siitä että jouduin käyttämään silmälaseja ja muut ei!
Joten helposti voidaan todeta että olen aina ollut rillikalle, aina ollut riippuvainen rilleistä/piilareista ja lähestulkoon sokea ilman (ainakin omasta mielestä!).

Mitä vanhemmaksi tulin sitä enemmän olen oppinut pitämään silmälaseista, tai no lähinnä sen jälkeen kun olen vakiintunut eikä ole tarvinnut aina miettiä että minkä näköinen on. Ostin tossa pari vuotta sitten silmälasit joihin tykästyin heti, niitten kanssa huomasin sen etten aina tarvinnut piilareita vaan myös silmälasit päässä voi olla hyvännäköinen! Huomasin myös että silmäni ovat kärsineet paljon liiallisesta piilareitten käytöstä joten siinä myös syy minkä takia aloin enemmän käyttää silmälaseja. Silmäni olivat usein kuivat ja roskan tunnetta oli usein varsinkin kun piilareita käytti, piilarit menivät myös helposti sumeaksi, eli tuntui siltä kun katsoo jonkun sumuverhon takaa. No siinä kävikin sitten niin että jouduin joskus ottamaan piilarit pois kesken päivän kun ne alkoi häiritsemään liikaa.

Silmien laserleikkauksesta olen haaveillut ties miten kauan. Aina vain tullut rahaongelma eteeni enkä ole loppu peleissä uskaltanut ajatellakaan että voisin sen tehdä. Eräänä aamuna lueskelin keskisuomalaista ja huomasin että MediLaser mainostaa että laserleikkauksen esitutkimusen saisi nyt veloituksetta (olen aiemminkin huomannut kyseisen mainoksen mutta aina sivuttanut asian!). Nyt päätin tarttua härkää sarvista ja ottaa selvää asioista. Varasin pankkiin ajan, koska eihän mulla äityslomalaisella mitään ylimääräistä rahaa löydy, ellei pankki myönnä mulle lainaa voin siis unohtaa kaiken.
Pankkitäti sanoi että ei ole hätää, rahaa saat kyllä leikkaukseen.

Seuraavaksi olikin se laserleikkauksen esitutkimus.
Menin sinne pelosta sekasin, koska en tiennyt mitä siellä tapahtuu ja mitä mulle sanotaan. Hoitaja joka otti minut vastaan siellä oli erittäin ystvällinen ja vastaili kaikkiin mun kysymyksiin, selitti miten leikkaus tapahtuu jne. Hoitaja mittaili siinä silmien paineita, sarveiskalvoa tarkasti näön ja kyseli kaikenlaista. Sitten hän kertoi että hänen täytyy keskustella lääkärin kanssa että pystyykö mulle tekemään kyseisen leikkauksen koska sarveiskalvoni on siinä ohuuden rajoilla. Hän lupasi soitella seuraavalla viikolla kun on saanut keskustelua lääkärin kanssa.
Minä marssin sieltä hieman pettyneenä ulos, olin aivan varma että mulle soitetaan ja sanotaan että leikkausta ei voida tehdä.
No näin ei selvästikän käynyt!

Hoitaja soitti heti seuraavalla viikolla ja kertoi että leikkaus voidaan suorittaa, kyseli että varataanko samalla aika vai mitä. Minä menin siinä vähän paniikkiin kun olin jo kerennyt ajattelee ettei mulle voida sitä tehdä. Lupasin soitella takasin. Meni viikko, meni kaks, sitten keräsin rohkeutta ja soitin. Mulle olisi tarjottu leikkausta jo seuraavalle viikolla mutta ajattelin että olisi helpompaa sitten kun Toni jää kotiin Roron kanssa (Tonilla alkoi siis isäkuukaus tällä viikolla.). Varattiin siis leikkaus tälle viikolle, tiistaille.
Aloin jännittää jo leikkausta sillon aikoja sitten ja parempi niin koska en todellakaan oikein ehtinyt edes jännittää sitä nyt.

Tiistaina kun oltiin siivottu ja kerkesin istumaan alas, tunti ennen H-hetkeä niin sillon iski paniikki. Mutta eipä siinä enään mikään auttanut, Toni heitti mut MediLaseriin ja lupasin soittaa kunhan tiedän millon pääsen pois sieltä jotta hän voi tulla mut hakemaan. Kysyin siinä heti että kauanko menee ja arvioitiin että pääsen kotiin 1-1,5 tunnin päästä. Huhhuh.
Lääkäri tarkasti mun silmät ja kertoi että voin vielä hetkeksi mennä istumaan odotushuoneeseen, hetken päästä hoitaja kertoi että voin astua sisälle huoneeseen. Sain myssyn päähän ja sitten mut asetettiin sängylle, samalla lääkäri marssi sisälle ja kaikki meni todella nopeasti. En ehtinyt enään ajattelee yhtään mitään.
Oikeasta silmästä aloitettiin, koko ajan lääkäri kertoi mulle mitä tapahtuu ja muistutti aina välillä hengittämään.
Silmäni teipattiin auki, sinne tiputettiin jotain tippoja (antibiootti?) ja luomenlevitin pistettiin paikalle. Se tuntui ahdistavalta kun ei saanut silmää kiinni tai mitään. Mutta kaikista pahinta oli kun näkö sumeni kokonaan, haistoin palaneen käryn kun laserilla leikattiin ja kaikki tuntui erittäin omituiselta. Mutta sitten se oli valmista ja vihreä valo palasi taas näkökenttääni (sitä piti seurata kun vain näki sen!). Sitten olikin vasemman silmän vuoro. Molemmat silmät oli varmaankin leikattu n. 3 minuutissa, siinä ei oikeasti kauan mennyt.

Se tunne kun nousin siitä hoitopöydältä ylös istumaan on sanoin kuvaamaton. Mä pystyin näkemään kellon seinällä ja jopa sen mitä aika oli! Tätä asiaa ei pysty ihminen täydellisellä näöllä ymmärtää, koska he eivät ymmärrä mikä siinä on niin erikoista. Tottakai näköni oli sumea ja en nähnyt kunnolla mutta jo siinä vaiheessa niin paljon  paremmin.
Pääsin lepäilemään pimeään huoneeseen überseksikkäät lasit päässä, silmiä oli tarkoitus pitää mahdollisimman paljon kiinnit. Mutta en pystynyt siihen, mun oli pakko tarkkailla kaikkea ja jopa näpytellä miehelle viestiä että mä näen!!
Kotiin pääsin lopputarkastuksen jälkeen, 2500€ köyhempänä mutta tulevaisuus näytti aika valoiselta.

En kärsinyt mistään pahoista jälkioireista ja katsoin jopa telkkariakin ihan normaalisti iltapäivällä/illalla.
Vielä tää näkö on välillä sumea ja totean että olen riippuvainen kosteustipoista mutta uskon että tästä selvitään!
Mä haluaisin nukkua ilman niitä über seksikkäitä laseja ja käydä normaalisti suihkussa, sekä hieroa silmiä mutta tiedän että ens viikolla saan taas elää normaalisti. Joten kyllä tästä selvitään!



Kuva googlattu mut tolta se näytti, hyi, onneks ei ite nähnyt miltä näyttää!