Ihka ensimmäinen postaus täällä ja miten tää aina tuntuukin näin vaikealta?
Aina olisi vaikka ja mitä kirjoitettavaa mutta kun koskaan ei tiedä että mistä aloittaa?!
Olen jo jonkin aikaa pitänyt blogia mutta eri osoitteessa mutta jotenkin tuntuu että se ei oikein toimi, tai en mä tiedä, ehkä kaikki on musta kiinni? Koska mulla on vähän semmoinen kuva että näin on käynyt ennenkin.. Ykskaks olen kyllästynyt nykyiseen blogiin ja sitten täytyy äkkiä keksiä ja löytää jotain muuta. Joten voilá, täällä ollaan.. Katotaan nyt miten kauan kunnes taas alkaa kyllästyttää.

Minä olen Janita, 24 vuotias tyttönen (naisen alku?) Jyväskylästä, täällä asustelen miehen sekä pienen tytön tyllerön kanssa. Roro syntyi 12.02.12 ja täyttää siis pian 9kk. Onhan meillä toki noi kolme karvapalloakin, kisu,sepe ja papu, he ovat kissoja! Muita ei tähän meidän perheeseen tällä hetkellä kuulu eikä tarvitsekaan! Täällä on täysi meno päällä jo valmiiksi, koska toi meidän neiti pitää meidät ihan tarpeeksi kiireisenä.

Mies on tällä hetkellä isäkuukaudella ja mun olisi tarkoitus ensi viikolla palata takasin töihin. Apuva.
Johan tässä onkin lomailtu että kyllähän sitä töihin joutaa mut sit taas toisaalta, kauhistuttaa ajatuskin siitä ettei saa enään hengailla vaan kotona. Vaikka eihän tämäkään aina niin luksusta ole! Onneks mulla on suhteellisen kevyt startti, meen marraskuuks töihin mutta sitten olenkin taas joulukuun kotona. Roron olisi tarkoitus mennä hoitoon tammikuussa joten silloin se arki vasta kunnolla alkaa. Nyt vasta vähän harjoitellaan työelämään palaamista..

Kyllä, olemme kauheita vanhempia, laitetaan lapsi hoitoon ennen kun se edes ehtii vuotta täyttää.
Mutta tässä nyt ei ole kauheasti valinnan varaa, koska mun mielestä se mitä äidille/isille korvataan siitä että on kotona lapsensa kanssa on ihan naurettava summa. Työttömänäkin sulle maksetaan paremmin kun siitä että hoidat kotona lastasi. Minähän en tähän pelleilyyn lähde! Kaikki tekee niinkun parhaaksi näkee ja tämä on meidän mielestä ainoa vaihtoehto.
Toki jos voitettais lotossa voitaisi miettiä asioita uudelleen.. (mutta senhän tietää että niin ei tule käymään!)
Sitä paitsi olen huomannut että pääni ei kestä kotona hengailua pelkästään.
Vaikka nautinkin äitinä olemisesta ja siitä mitä tuo pieni ihanuus tuokaan arkeen, niin mä tarvitsen myös muita ihmisiä ympärilleni.

Saa nähä miten äkkiä mieli muuttuu kun töihin taas pääsee. Ehkä sitä sittenkin kaipaa takasin kotiin? Se jää nähtäväks.

Mutta nyt olen saanut jotain kirjoitettua.. Täytyy tutkia tätä ja miettiä saanko tästä tehtyä omanlaisen :)