Neidin ensimmäiset päivät hoidossa on sujunut erinomaisesti ja suuri kivi on tipahtanut sydämmeltäni!
Ai että kuinka pelkäsinkin että mitä tästä tulee, nyt näyttää siltä että olen pelännyt aivan turhaan!
Roro on viihtynyt hoidossa oikein hyvin eikä ole edes ollenkaan kiukutellut siellä!
Isänsä kun on aamulla sinne veinyt on saanut lähteä sieltä hyvällä mielellä, ku neiti on jäänyt eteiseen huiskuttamaan ja naureskelemaan! Niin ihanaa, mä olen niin tyytyväinen!
Myöskin itse on saanut hyvällä mielellä hakea neidin pois hoidosta kun hän on eteisessä tullut vastaan ja kovaan ääneen naureskellut, pyrkinyt syliin ja ollut äidin vauva <3 Eilen lähti jopa konttamaan karkuun ihan kun ei olisi kotiin halunnut lähteä! Hihi.

Tänään meillä onkin ollut yhteinen vapaapäivä.
Huomenna sitten hoito/työt taas kutstuu.
Iso-mummoo ja pappaa käytiin tänään moikkaamassa ja sit käytiin neidille hakemassa sadevaatteet.
Ajattelin että jos äkkiä heittää plussan puolelle niin ulkona on kunnon loskapaskakeli, onpahan tytöllä nyt ainakin kurahousut!
Saa nähdä millä mielellä huomenna jää hoitoon kun on tänään saanut olla mamman kaa kotona, toivon että menisi hyvin ettei itselle jää paha mieli!

Pirpana nukkuu päikkäreitä ja mä saan hetken viettää laatuaikaa tietokoneella, harvinaista luksusta!
Tähän ei oikein muuten löydy aikaa kun tyttö on saman tien koneen kimpussa jos tän nostaa esille joten pysyykin piilossa kun pirpana on hereillä!

Kuukauden päästä meillä vietetäänkin jo 1vee synttäreitä.
Herran jestas sentään!
Niitäkin täytyisi ruveta miettimään ja suunnitelemaan.
Eikai nyt ihan hirveesti kaikkea niille tarvii tehdä?
Eihän meidän pirpana ees minkään päälle vielä tajua ;D
Tulevaisuudessa kun neiti itse saa päättää veikkaan että olen pulassa, hän todennäköisemmin haluaa kuitenkin kaikista vaikeimman kakun minkä keksii tai jotain.. Huhh..
Mut onneks sinne vielä on muutama vuosi aikaa ;)

Kovasti on ruvennut mietityttää nro. 2.
Tuleeko semmoista koskaan?
Tällä hetkellä musta tuntuu että ei, toisaalta taas sydän sanoo että joo.
Mut kaipa sen tietää että koska oikea hetki on toiselle?
Jos semmoista hetkeä siis koskaan tulee.
Huhhuijaa.
Tällä hetkellä pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, että noita kauhukakaroita olisikin kaksi!
Toivottavasti mieli jossain vaiheessa muuttuu!
En tahdo että Roro jää ainoaksi lapseksi!
Ja sitäpaitsi mä haluan kokea synnytyksen uudestaan!

Työelämään palaaminen on sujunut melko normaalisti.
Viikonloppuna jo pelkkä ajatuskin ahdisti mut kaipa tähän taas äkkiä tottuu.
Mieli tekisi kokeilla jotain muuta mutta mitä?!
Pidän kyllä silmäni auki ja selailen huvin vuoksi työpaikkailmoituksia, eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä löytyy!
Tällä hetkellä tosin aika hiljaiselta näyttää.
Päivä kerrallaan..