Tänään on ollut semmonen päivä ettei oikeesti jaksais yhtään mitään.
Tahtois vaan pötköttää peiton alla piilossa koko päivän, hmm mutta onnistuuko semmoinen?
No eihän se tietenkään onnistu kun samassa taloudessa asuu tommonen pieni riiviö.
Roro on maailman ihanin lapsi muuta en väitä.
Mutta mistä tällaisiin päiviin löytää energiaa?
Musta tuntuu etten ole muuta tänään tehnyt kun kiukutellut ja tiuskinut pikkuiselle,
ja pahaa tekee kun näin jälkikäteen ajattelee.
Mitä tehdä kun mamma on ihan irtipoikkirikki?
Välillä tuntuu että olisin valmis heittämään hanskat tiskiin ja lähteä kävelemään,
vaikka siis en todellakaan sitä ikinä tekisi.
Mutta aina välillä tämmöinen olotila yllättää, kuten tänään.

Ajattelin että salilla käyminen piristäisi edes vähän ja piristihän se hetken.
Osittain tää olo johtuu siitä että neiti ei taaskaan ole oikein kunnolla nukkunut päiväunia ja sen kanssa on pitänyt touhuta koko ajan. Usemmiten ne päiväunet pelastaa mun päivän, se on se mun hengitysrako kun saan rauhassa olla tekemättä yhtään mitään. Vaikka toki, usemmiten siihen rakoon aina löytyy jotain tekemistä. Kuten siivousta, pyykin pesua jnejnejne. Mutta suljetaan ne kotihommat nyt hetkeksi pois mielestä.
Palataan näihin päiväuniin. Milloinkohan meidän neiti käsittää että päiväunet on kova sana?! Että niitä kannattaa nukkua, mieluiten parit ellei sitten onni suosi ja voisikin kerralla nukkua 2-3h putkeen! Siinä tapauksessahan yhdetkin riittää. Meillä heittelee noi päiväunet niin paljon ettei ikinä tiedä etukäteen miten nukkuu. Joskus saattaa nukkua hyvin, joskus taas ei juuri ollenkaan. Vaikka olen yrittänyt että päiviät olisivat samanlaisia tietyillä rutiineilla niin tuntuu ettei niistä rutiineista ole mitään apua, tyttö nukkuu kun sitä väsyttää, hällä väliä onko ollut hereillä tunnin vai enemmän. Huoh.
Onneks meillä sentään nukutaan yöt hyvin, se pelastaa niin paljon! Jos öisinkin oltais hereillä niin tää mamma olis enemmän rikki. Viime yönä neiti taisi nukkua melkeen 12h putkeen! Wiiie.
Toisaalta, ei ne yötkään aina samalla tavalla mene.
Joskus heräillään vähän väliä ja saadan kauheet raivarit jos tutti ei heti suuhun ilmesty, joskus taas pärjätään ilman tuttia.

Mä haaveilen jo siitä että Roro nukkuis omassa huoneessa, kun hänellä kerta semmoinen on! Mutta en sit tiiä vaikeutuuko kaikki asiat esim. jos se kunnolla kerkee herätä ennen kun pääsen sinne tuttia tunkemaan suuhun? Ja tarviiko huoneitten väliä ravata satatuhatta kertaa?
Tai sitten siinä kävisi niin loistavasti etten heräisi turhanpäivisiin pyörimisiin ym. eikä neidillä mitään hätää ole. Joten kaikki osapuolet nukkuisi paljon paremmin. En tiiä, tekis mieli kokeilla.. Mutta en sit tiiä et koska.
Torstai aamuna pitäis töihin lähteä joten yöheräilyt saa toistaiseks miehelle jäädä (eli siinä käy niin että joudun potkimaan miestä että herää!).. Ehkä sitä täytyy kokeilla et miten se toimii kun hänet siirretäis omaan huoneeseen, jos se menee hankalaks niin siirtää sit takasin meidän makkariin. Eikai se sen vaikeampaa ole?
Tammikuussa tytölle tulee muutenkin niin paljon muutoksia niin pakko se olisi ennen sitä yrittää hoitaa.

Joo-o, tätä jään suunnittelemaan.. Jospa saisin miehen innostumaan ajatuksesta joskus? Tähän mennessä on jyrkästi ollut siirtämistä vastaan.. Mitä en kyllä ymmärrä mutta eihän tässä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää!