Helposti unohtuu kun saa vaan loikoilla kotona 10kk.. Hih.
Työelämään palaaminen on sujunut melko mukavasti, olen aamuvuoroa tehnyt nyt onkin seuraavaksi pari iltavuoroa! Isänpäivän olin saanut vapaaksi, ne oli ajatellu että haluan varmaan ensimmäisen isänpäivän viettää kotona. Kivasti ajateltu, ite en ollut ihan niin pitkälle ajatellut asioita. No, saadan perheen kesken viettää siis isänpäivää! Ihan kivaa! Vielä kun keksisin mitä mä tolle miehelle ostan? Jotain pientä mutta kivaa, ei mitään turhaa tilpehööriä. Apua! Missäköhän vaiheessa ajattelin kaupoille ehtiä?
Pelkäsin ennen töihin paluuta että miten selviän kaikesta, no ensimmäisen päivän jälkeen tuntui siltä kun ei todellakaan olisi ollut viimeisiä 10kk poissa! Samat naamat, samat jutut. Mikään ei oikeestaan ollut muuttunut mihinkään. On ollut kiva kuulla asiakkailta että he ovat kaivanneet mua! Että on kivaa että olen taas töissä piristämässä heitä. Hih, tuntuu kivalta että mua on kaivattu! Mäkin olen kovasti kaivannut muita ihmisiä. Se että kotona on päivät pitkät ja näkee vaan tiettyjä ihmisiä se on raskasta, mulla se ainakin alkoi pikkuhiljaa hajoittaa päätä ja pahasti! Mutta sitten on niitä jotka ei vaihtais kotielämää pois mistään hinnasta. Nostan teille hattua, itse en siihe pysty. Mä taidan olla liian riippuvainen muista ihmisistä!
Oon tässä ruvennut miettimään tulevaisuutta, mitä sillon tapahtuu? Mitä mun kuuluu elämälläni tehdä?
En todellakaan aio grillimyyjä olla loppu ikää!
Mut mikä se mun juttu sit on?
En usko että haluan enään ravintolan keittiöön töihin, olen liikaa tykästynyt asiakaspalvelusta.
Apua, mä taidan olla aika hukassa.. Ehkä se jonain päivänä selkenee että mitä mun elämälläni kuuluu tehdä.. Eihän tässä kiirettä vielä ole. Ens kesänähän mä "vaan" täytän 25v.
En todellakaan tiedä enään mistään mitään. Ravintola ala taitaa silti olla vieläkin se mun juttu mutta pelkästään kokkina työskenteleminen ei.
Ammatiltani olen kylläkin ravintolakokki ja olen työskennellyt kokkina mutta sitten muutin Jyväskylään. Täältä ei meinannu töitä löytyä ei millään, joten päädyin grillille, ajattelin että se olisi ihan jees välivaihde kunnes löytyisi muita töitä.
No, tässä sitä ollaan vieläkin, grillillä, muista töistä ei ole hajuakaan.. Enkä ole kyllä tainnut moneen vuoteen niitä kunnolla etsiäkään. Hupsista.
Täytyy kyllä myöntää että olen tykännyt olla grillillä, tykkään meidän työporukasta, asiakkaista, vuorotyöstä. Joten eipähän mulla kiire ole ollut pois. Nyt vaan alkaa vuorotyö mietityttää.. Kun Ronja on olemassa niin tuntuu kurjalta ajatella että joutuu useasti ole viikonloput ym. töissä. Joten katotaan nyt mitä tässä tapahtuu.
Päivä kerrallaan.
Kommentit